Aika menee nopeasti..

Apua kuinka aika sitten vierähtää täällä nopeaan! Nyt on jo toinen kouluviikko takana, ja taakkana kiitos siitä on loputen väsymys. Lisäksi vaihtariporukasta lähes kaikki ovat olleet kipeinä jo toista viikkoa. Esimerkiksi kämppikseni J joutui käymään tänään jo paikallisessa päivystyksessä jatkuneen taudin takia ja sai järkyttävän määrän pillereitä (jokaiselle päivälle n.10). Siteeraten hänen kaveriaan: "Jotkut keräilevät ulkomailla paikallisia Starbucks-mukeja, mutta J kerääkin lääkkeitä".

Koulussa tuntuu tosiaan olevan tuplaten hommia mitä Suomessa ja lisäksi opettajien ylivoimainen kiinnostus vaihtareita kohtaa uuvuttaa. Jokainen heistä osoittaa lähes kaikki kysymykset juuri vaihtareille koska korealaisilla on heidän sanojensa mukaan "broken english". Auta armias jos Suomessa opettaja kesken tunnin alkaisi sättiä opiskelijoiden kielitaitoja :D Aiemmin mainitsinkin että korealaiset opiskelijat ovat erittäin hiljaisia tunneilla. Eräs lehtori yritti valottaa asiaa selittämällä kuinka vaikeaa korealaisten opiskelijoiden on puhua tunneilla jo sen takia että he ovat tottuneet siihen ettei opettajan kanssa olla eri mieltä eikä ns. häiriköivää (= väittelevää) opiskelijaa arvosteta luokassa. Englanti ja sen osaaminen on sitten oma lukunsa. En ole vieläkään päässyt kiinni siitä osaavatko paikalliset yleisesti englantia vai kieltäytyvätkö he sitä puhumasta (varmaan pelkäävät tekevänsä virheitä?).

Ollaan tässä kuluneilla päivillä käyty kiertelemässä kaupunkia ja samalla hieman shoppailtu :) Ehwa-naistenyliopisto ja sen kadut ovat tämänhetkinen rakkauden kohteeni <3 Kuulimme korealaisilta että sieltä saisi ostettua halvimpia kenkiä (ja jopa "isoja" länsimaalaisia kenkien kokoja) joten suuntasimme sinne. Ei käynyt jostain syystä mielessä että Soulissa on useampi naisten yliopisto ja eksyimme ensin väärään paikkaan... Lopulta ilta 8 aikaan saavuimme Ehwaan, jossa sulkemisesta ei ollut tietoakaan. Yksi erittäin uskomaton asia on se että pienetkin kaupat saattavat olla auki ilta 10 asti ja kaduilla näkee jopa ihmisiä soittamassa ja laulamassa aamu viiden aikaan. Asemalta lähdimme kävelemään johti yliopistoa ja poikkesimme sivukujalle joka osoittautui shoppailijan paratiisiksi! Korealaisten kenkämuoti on hurjan siistin näköistä :) Koot ovatkin sitten oma harminsa, sillä yleisesti ottaen kenkiä saa Suomen kokojen mukaan 38 asti kaikista liikkeistä, hyvällä tuurilla kokoon 39. Ehwassa oli sitten tarjolla myös kokoja 40+ mutta mallit olivat rajoitetut. Onneksi jalkani sopii kuitenkin                                                                       miesten tennareihin..:D

Vaatekoot yleensäkin ovat täällä hieman ongelmallisia. Kävimme Dongdaemunissa ostoskeskuksessa jossa oli One-size -liikkeitä = kaikki vaatteet ovat yhtä kokoa. Liikkeissä myydään paitoja jotka ovat reilun kokoisia, mutta silti reiluimmillaan M/L Suomen mittapuulla. En ole ainakaan aiemmin Aasiassa matkaillessani törmännyt vastaavaan, mutta kuulin että Kiinassa tällaisia paikkoja on. One size idea sopii kyllä tänne, sillä kaduilla näkee paljon tyttöjä jotka pitävät ylisuuria neuleita yms. Ja erittäin söpöjä vaatteita ja liikkeitä on joka kadunkulmassa. Länsimaalaisia vaattteita löytää kyllä länsimaalaisista liikkeistä (Zara, H&M), mutta jos haluaa jotain aidosti erikoista ja usein söpöä, paikalliset merkit, (ja koot T_T) ovat ystäväsi.

Anteeksi pitkä postaus. Haluaisin vielä puhua ruasta (chiliä), mutta ehkä ensi kerralla? :) Lisää kenkiä keventämässä loppua:

Eka viikko takana

Viikko Koreassa meni todella nopeasti ja  koulu alkoi valitettavasti eilen Maanantaina. Elämää onneksi helpotti se että meillä on täällä samantapainen systeemi kuin tutor-toiminta Suomessa, ja oma buddyni vei  heti aamusta maksamaan asuntolamaksut pankkiin. Lopuksi käytiin kahvilla ja hän jopa saattoi mut luokkani eteen jotta löytäisin perille :) Olen nyt Tiistaina ollut jokaisella kurssilla joita lukujärjestyksestäni löytyy mukavat 4. En oikein osaa sanoa ovatko ne oikeasti mielekkäitä, mutta ainakin kaikki opettajat ovat olleet mukavia. Enkä ole yhdelläkään kurssilla ainoa eksynyt ulkomaalainen! Hauskaa oli myös huomata että passivisuus kuuluu johonkin universaaliin opiskelijoiden käytäntöön, ei pelkästään suomeen :D

Ainoa oikea miinus on se että kaikille kursseille tarvitsee ostaa kirjat. Buddyni sanoi ettei niitä oikein saisi kopioida, joten jaamme sitten kämppikseni kanssa kaikki mitä pystymme. Ja se liittymä, sen kanssa sain tapella pitkään koska jokainen kauppa sanoi samaa "No sim-card, phone". Lopulta prepaid liittymä löytyi koulun alakerrasta jossa on sekä ravintola että liuta kauppoja kuten kirjakauppa ja optikkoliike.

Kävimme viikonloppuna ulkona vaihtariporukalla Mapo-Gu:ssa. Ensimmäinen kerta korealaisella clubilla, mutten tahdo uskoa sen edustaneen oikeasti sitä minkälainen meno täällä on. Ulkomaalaisiin törmää Seoulin kaduilla satunnaisesti, mutta kyseisessä baarissa länsimaalaiset, varsinkin jenkit, olivat selkeä enemmistö. Joka tapauksessa ilta oli hauska :)

Club Naked

Viinkonloppuna kävin myös elektroniikka marketilla ostamassa reitittimen huoneeseemme wifin toivossa. Alue on valtava ja kaikkialla on mitä omituisimpia tietokonevempaimia, joten katseltavaa kyllä riitti. Ikävä kyllä en voi ostaa esimerkiksi mitään ylihienoa bluetooth valokuvatulostinta koska hinnat hipovat suomen tasoa ja päälle vielä ulkomaalaislisä (josta saisin kuuleman mukaan vaalea_suomalainen_eksoottinen_nainen alennusta :D). Alan himoita Samsung Note:a koska kaikilla tuntuu olevan sellainen täällä. Myös kaikki puhelinten suojakuoret on tehty kyseiselle mallille.. Haluan oikeasti sellaisen omituisen suojakuoren joita myydään kaikkialla.

Tällaisena loppukevennyksenä: löydettiin Gangnamista eräälaisia katutolppia joissa oli lednäytöt. Ne osoittautuivat kosketusnäyttö-infoksi joissa on mahdollista katsoa alueen karttaa ja ottaa myös itsestään kuvia. Kuvat lähetetään sitten sähköpostiin :) Jaan tämän "kauniin" kuvan koska en ole koskaan ennen törmännyt tällaiseen palveluun! Itse olen tuolla oikealla.